Vanhan pappilan historiaa ja asukkaita

Vuonna 1884 valmistui Orimattilan seurakunnalle uusi kirkkoherran pappila, joka oli tiettävästi seurakunnan kolmas. Aiemmat pappilat sijaitsivat kirkon alapuolella ja nykyisen virastotalon jätekatoksen puoleisessa päädyssä. Molemmissa oli ongelmana veden tuleminen rakenteisiin. Uuden pappilan rakensi kirvesmies Markus Rönttinen Kuivannolta. Hän koristeli vielä kaikki ikkunanpielet ja räystäätkin sekä kaiversi pääoven yläpuolelle valmistumisvuoden. Kirkkoherran pappilaan tuli lisäksi työhuone eli kirkkoherran virasto.

Kun talo valmistui, kirkkoherrana oli Viktor Konsin, joka muutti pappilaan perheineen. Konsin oli Orimattilassa 23 vuotta kirkkoherrana, vuosina 1881-1904. Hän oli kotoisin Somerolta ja oli itsekin kirkkoherran poika. Hän oli laajalti oppinut, varmaotteinen ja arvostettu pappismies.

Konsinin jälkeen kirkkoherraksi ja pappilaan asumaan tuli Johannes Ilmanen. Ilmanen oli kirkkoherrana Orimattilassa 10 vuotta, vuosina 1905-1915. Hän oli kotoisin Ilmajoelta ja oli räätälin poika. Hän nautti pappissäädyssä suurta arvovaltaa ja osallistui valtiopäivillekin edustajana viisi kertaa. Ilmasen jälkeen Pappilaan muutti ja kirkkoherrana aloitti Bengt Broms ison perheensä kanssa. Tosin osa 11 lapsesta oli jo muuttanut pois kotoa. Broms oli kirkkoherrana täällä seitsemän vuotta, vuosina 1916-1923. Hän oli aiemmin toiminut kirkkoherrana Myrskylässä.

Seuraavana Pappilassa asui kirkkoherra Paul Vikman. Kirkkoherravuosia hänelle kertyi kuusi vuotta, vuosina 1925-1931. Sitten pappilaan muutti Sakari Loimaranta. Loimaranta oli kirkkoherrana Orimattilassa 21 vuotta, vuosina 1933-1954. Hän oli tarkka ja viisas mies. Loimaranta selvitti pyhäkoulun alkamisajankohdan ja totesi täällä alkaneen Suomen ensimmäisen pyhäkoulun. Pyhäkoulumuistomerkkikin pystytettiin hänen ansiostaan. Hän väitteli teologian tohtoriksi. Paikkakunnalla hänestä puhutaan edelleen ”tohtori Loimarantana”. Loimarannan vaimoa, ruustinna Hanna Loimarantaa kutsuttiin aikanaan tohtorinnaksi. Hän oli tekstiilitaiteilija. Hän valmisti monet liinat ja kudonnaiset. Erityisesti hän suunnitteli kirkkotekstiilejä, myös Orimattilaan kirkkoon.

Edvin Nousiainen tuli pappilaan perheineen ja kirkkoherraksi vuonna 1956. Perheeseen kuului vaimo ja kuusi tyttöä. Hän oli kuusi vuotta kirkkoherrana, vuosina 1956-1962. Aiemmin hän oli ollut 10 vuotta seurakunnassa kappalaisena, joten oli jo tunnettu ja pidetty mies. Paavo Muinonen ja hänen perheensä olivat pappilan viimeiset asukkaat. Paavo Muinonen oli Orimattilassa kirkkoherrana 10 vuotta, vuosina 1963-1973.

1980-luvulla pappilasta muotoutui Vanha Pappila, lasten ja perheiden talo.

Pappilan aarteet

Pappilan salin seinällä on ryijy ”Aarteen paikka”, se on tekstiilitaiteilija Maisa Kaarnan käsialaa. Sateenkaaren päässä on aarteen paikka: Vanhan Pappilan salissa ryijy usein viikonlopun perhejuhlissa osoittaa kohti kastepöytää.

"Aarteen paikka" - Maisa Kaarnan ryijy on sateenkaaren pää

Pappilan elämää ennen vanhaan

Vanhan tavan mukaan pappilan ovet olivat avoinna kenelle tahansa pitäjäläiselle. Monenmoisia ohikulkijoita, kulkureita ja reissumiehiä pujahti pappilan kansliaan tai aterialle keittiöön. Pappilassa kävi paljon ihmisiä; sieltä haettiin posti, lääkkeitä ja lainattiin kirjoja. Vierailevat puhujat ja seurakunnan arvovieraat yöpyivät pappilassa. Pappilan salissa pidettiin usein ompeluseuroja, varsinkin taitavan talousihmisen, rouva Vikmanin aikaan.

Vikmanien aikana pappilaan saatiin radio, jossa oli kaiuttimet, radio toimi akulla. Sähkö tuli Vääräkoskelta, mutta säännöstelyn vuoksi sen tulo loppui illalla klo 21. Loimarannan aikaan pappilassa oli työssä keittäjä, palvelija sekä puutarhuri. Muinosen aikana pappilassa oli tapana pitää leipomistalkoita. Ruustinna Maija Muinonen leipoi pappilan keittiössä myyjäisiä varten karjalaisemäntien kanssa. Puhuttiinkin ”pappilan lauantaista”.