Kiitollisuus

Luuk. 17:11–19

Matkallaan kohti Jerusalemia Jeesus kulki Samarian ja Galilean rajaseudulla. Kun hän oli tulossa erääseen kylään, häntä vastaan tuli kymmenen spitaalista miestä. Nämä pysähtyivät matkan päähän ja huusivat: ”Jeesus, opettaja, armahda meitä!” Nähdessään miehet Jeesus sanoi heille: ”Menkää näyttämään itsenne papeille.” Mennessään he puhdistuivat. Huomattuaan parantuneensa yksi heistä kääntyi takaisin. Hän ylisti Jumalaa suureen ääneen, lankesi maahan Jeesuksen jalkojen juureen ja kiitti häntä. Tämä mies oli samarialainen. Jeesus kysyi: ”Eivätkö kaikki kymmenen puhdistuneet? Missä ne yhdeksän muuta ovat? Tämä muukalainenko on heistä ainoa, joka palasi ylistämään Jumalaa?” Ja hän sanoi miehelle: ”Nouse ja mene. Uskosi on pelastanut sinut.”

Haluatko sinä olla onnellinen?

Jeesus siis kulkee kohti Jerusalemia. Spitaalisiksi sanottiin kaikkia sellaisia, jotka sairastivat jotakin ihossa näkyvää sairautta. Heidän tuli Mooseksen lain mukaan eristäytyä muista ihmisistä. Eli kun raamattu sanoo, että nämä kymmenen miestä sairastivat tätä tautia, sillä sanotaan samalla, että heidän elämänsä oli loppunut siinä mielessä, kuin normaali elämä nyt voidaan vain ymmärtää. Ajattele itse, jos sinun tulisi eristäytyä perheestäsi ja ystävistäsi, et saisi enää mennä kouluun, työpaikalle, ruokakauppaan ja harrastuksiisi. Vain parantuminen tai kuolema päättäisi tuon normaalista elämästäsi erottamisen.

Kyseessä on siis varmaan epätoivoinen porukka, jotka ovat valmiita turvautumaan mihin vain. Vaikka sitten puoskareihin ja ihmeparantajiin. Vaikka jopa naapurikunnan puuseppään, joka on saanut päähänsä alkaa vaeltamaan pitkin maata ja höpöttämään kummallisia taivaallisia juttujaan. Kai mekin olisimme.

Tuohon aikaan sairauden ja synnin, sekä kehon ja sielun parantumisen käsitteet olivat yhtä ja samaa. Ei niin kuin meillä nykyään fyysinen, psyykkinen ja hengellinen hyvinvointi on hahmotettu. Ja siksi jos joku paranikin sairaudestaan, se oli pappi, jolle oli uskottu oikeus tarkistaa asia ja julistaa sairastunut terveeksi, eli palauttaa oikeus jatkaa normaalia elämäänsä.

Nämä 10 siis paranevat ja ymmärrettävästi siitä varmaan riemu sitten repesi. Äkkiä katsomaan, miten puoliso jaksaa ja miten perhe voi, mitä kavereille kuuluu. Äkkiä takaisin töiden ääreen, että lapset ja vanhukset saavat taas kotosalla ruokaa ja mitä tarvitsevatkaan. Äkkiä taas elämään omaa elämään, olemaan taas minä.

Ja yksi havahtuu kiittämään. Yhdeksän säntäävät jo kohti täyttä elämää. En osaa niitä yhdeksää moittia. Kaikki se, mistä he olivat joutuneet luopumaan ja nyt saavat takaisin. Mieli on varmaan ollut niin täynnä huolta itsestä ja läheisistä. Ja nyt saa palata. Ei kai se nyt ihme ole, että perävalot enää näkyvät. Uskon, että itsekin olisin yksi niistä yhdeksästä säntäämässä kohti elämää. Olisitkohan sinäkin siellä minun kanssani.

Uskon, että 9 kertaa kymmenestä, en minäkään osaisi palata kiittämään. Mitkä olisivat sinun lukemasi, montako kertaa kymmenestä?

Mieti eilistä päivääsi. Montako kertaa huomasit asioita, mitkä sinulla on elämässä hyvin? Montako kertaa tällä viikolla? Entä kuinka monta kertaa huomasit ne asiat, jotka sinua harmittavat tai mitä olet vailla? Montako kertaa eilisen päivän aikana? Montako kertaa tällä viikolla. Ylipäätään, huomaatko elämässäsi sen, mistä olla iloinen vai sen, mistä valittaa? Oletko 1 kymmenestä vai 9 kymmenestä?

Ja miten käy, jos olet 9 kymmenestä? Osaat varmaan nähdä töissä, koulussa ja kotona epäkohtia. Näet niitä läheisissäsi ja kenties jopa itsessäsi. Eihän se väärin ole. Et siis lakaise ongelmia maton alle, hienoa.

Näet kenties kaiken sen, miten asioiden tulisi olla. Näet, miten tässä pitäjässäkin asioita tulisi hoitaa paremmin, miten seurakunnan tulisi pyöriä ja ehkä senkin mitä pappien ja piispojen tulisi osata opettaa. Kun nyt vaan ymmärtäisivät.

Eikä kristittyjen tulekaan ummistaa silmiä tämän maailman epäkohdilta ja vääryyksiltä. Päinvastoin, meidän tuleekin taistella paremman maailman puolesta. Olla hyvyyden ja totuuden puolella.

Mutta. Mutta jos 9 kertaa kymmenestä näet vain sen, mikä elämänpiirissäsi on huonosti ja vain 1 kerran kymmenestä, mikä siinä on hyvin, et ole varmaankaan onnellinen. Et näe kaikkea sitä hyvyyttä, millä Luojasi sinua rakastaa. Et näe kaikkea sitä hyvää ihmisissä ympärilläsi, mitä heissä on. Niissä ärsyttävässäkin. Et ehkä näe miten hyvää elämää täällä Orimattilassa moni saa elää. Miten monia hyviä asioita tapahtuu meidän yhteisessä seurakuntaelämässä. Miten työntekijät, papit ja piispatkin koittavat tässä ajassa hoitaa palvelutehtäväänsä niin, että kirkko kulkisi Kristuksen johtamana kohti uuden luomisen päivää.

Haluatko sinä olla onnellinen? Tähän kysymykseen löydät vastauksia vaikka mistä. Self-help oppaista, treeni- ja ruokavalio-ohjelmista, somevaikuttajilta, elämysmatkoista, itsensä tuntemisen kehittymisestä ja hengitysharjoituksista. Ne kaikki ovat varmasti ihan hyviä tavallansa.

Kirkon vastaus kysymykseen on ollut, on nyt ja on tulevaisuudessakin: katso Kristusta. Kristus ei etsinyt rististä omaa onneaan.  Vaan sinun. Katso kaikkea, miten Jumala sinua rakastaa. Hän ei varastoi onneaan, vaan lahjoittaa sen sinulle joka päivä monin eri tavoin. Katso kaikkea sitä, mikä huomaamattomastikin estää sinua olemasta onneton. Onnellisuus lisääntyy siitä, kun huomaa asioita, mistä olla kiitollinen. Onnellisuus on kiitollisuuden lopputuote.

Ja katso kaikkea sitä hyvää, mitä sinussa on, jolla voit toisen surullisuutta estää ja hänen onnellisuuttaan lisätä.

Kun annat onnellisuudestasi eteenpäin, sinunkin onnellisuutesi todennäköisesti lisääntyy. Vaikka et mitään lisää elämässäsi saisikaan, eikä mikään epäkohta ympärilläsi korjaantuisikaan. Sillä hyvyyden jakaminen ympärillesi ei vähennä onnellisuuttasi, vaan epäloogista kyllä, lisää sitä.

1 kymmenestä huomasi, mistä kaikesta saikaan tuntea kiitollisuutta. Hän siis pysähtyi, kääntyi ja palasi Jeesuksen luo kiittämään. Ihan meni rähmälleen asti maahan. Ja sai kuulla Jeesuksen sanat: nouse ja mene, uskosi on sinut pelastanut. Tai kuten UT2020 Jeesuksen sanat kääntää: ”Pelastuit, koska olet minulle uskollinen”. Uskollisuus Jumalalle on siis yksinkertaisimmillaan vain sitä, että huomaa hyviä asioita elämässään, kiittää niistä.

Haluatko olla siis onnellinen, 10 kertaa kymmenestä? Pysähdy, katso ympärillesi. Katso Luojan hyvyyttä elämässäsi. Ja tuhlaile sitä joka suuntaan.

Orimattilan seurakunnan kirkkoherra Tuomas Niskanen