Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.
(Jesaja 43:1)

Oletko turvassa?

Uskallatko olla oma itsesi, näyttää taitosi, tehdä virheitä, iloita tästä elämästä?

Sanotaan että lapsi saa vanhemmaltaan perusturvallisuuden tunteen. Tunteen siitä, että olen olemassa, näkyvissä, ihminen. Että minulla on väliä. Minusta välitetään.

Ja tästä käsin voimme kasvaa monenlaisiin muihinkin kykyihimme, oppia ja ottaa lahjamme käyttöön. Olla siis Jumalan kuvia tässä maailmassa.

Ja silti, elämämme on myös haurasta. Osaammeko vanhempina antaa tämän lahjan lapsillemme, jaksammeko, olemmeko itse saaneet sitä osaksemme? Kysymys ei koske vain niitä aikuisia, joilla on lapsia, lapset eivät synny vain vanhemmilleen. Seurakunnassakin tämä on hyvä muistaa. Täydellisiä vanhempia ei täällä silti vielä ole nähty, en minä ainakaan ole. Parhaamme yritämme.

Kun joku sellainen, joka on sinut luonut, jokaisen solusi synnyttänyt, täyttänyt sinut luomisen kyvyillä ja taidoilla sanoo, että sinä olet minun, niin voiko sen väkevämpää perusturvallisuutta mistään saadakaan. Sinä olet minun. Rakkauden tunnustus. Sellaisia kovasti kaipaamme ja etsimme läpi elämämme milloin mistäkin. Ja tässä se on. Sinun Luojasi sanoo, että olet hänen. Olet hänen, ei vain silloin, kun olet hyvä ja moraalinen ja menestyt, ei vain silloin kun näytät itsestäsi sitä puolta, jonka tahdotkin muiden näkevän, ei vain silloin kun on puhtaat vaatteet yllä ja sanat valmiina. Vaan joka hetki. Syntymästä kuolemaan, kaikki siinä välillä, ja senkin jälkeen. Kaikki tämä, jo kasteen hetkellä meille annettuna, meihin ristin merkillä piirrettynä.

”Minä olen sinut nimeltä kutsunut - sinä olet minun.”
Nimeltä kutsuttuna – olen sinun.

Tuomas Niskanen