Paastonaika

Pääsiäistä edeltäväksi valmistusajaksi vakiintui varhain 40 arkipäivää käsittävä paastonaika. Sunnuntaipäiviä ei siis laskettu paastopäiviksi. Paastonajan pituuden esikuvana on Uudessa testamentissa Jeesuksen paasto autiomaassa. Vanhassa testamentissa esikuvia ovat esimerkiksi Mooseksen paasto vuorella, profeetta Elian paasto ja Niniven kaupungin saama katumusaika.

Koska kristikunnan alkuaikoina seurakunnan uudet jäsenet kastettiin mieluimmin pääsiäisenä, paastonajasta tuli myös kasteelle valmistautumisen viimeinen vaihe. Paastonajalla on useita tavoitteita, esimerkiksi

– ihminen katuu syntejään ja kiintymistään tähän maailmaan sekä haluaa palata täyttämään Jumalan tahdon

– ihminen tutkistelee Jumalan pyhyyttä ja rakkautta, joka näkyy Kristuksen kärsimyksessä ja kuolemassa

– ihminen pyrkii myös kasvamaan yhä vastuullisempaan elämäntapaan ja luopumaan omastaan hädänalaisten hyväksi.

Ruokatottumusten ja muiden elämäntapojen yksinkertaistaminen voi olla avuksi paastoon liittyvässä hengellisessä kilvoituksessa.

Paastonajan alkuosan aiheita ovat katumus, mielenmuutos ja taistelu pimeyden valtoja vastaan. Paastonajan loppuosa, kaksi viimeistä viikkoa, keskittyy Kristuksen kärsimykseen. Palmusunnuntaina seurakunta lähtee seuraamaan Vapahtajan elämän viimeisiä vaiheita

Kuvassa risti kämmenellä
Kuva: Kirkon kuvapankki/Aarne Ormio
Kuva: Kirkon kuvapankki/Aarne Ormio

Mikä on rukoushetki?

Rukous on hengittämistä. "Rukoilkaa lakkaamatta", kehottaa Raamattu. Osa tätä ovat kirkon vuorokauden ja vuoden kiertoon liittyvät rukoushetket. Niistä voit lukea lisää tästä ja tästä.

Kuvassa sydän kämmenellä. Kuva: Kirkon kuvapankki/Aarne Ormio
Kuva: Kirkon kuvapankki/Aarne Ormio